Havittelija

Huomasin taas havittelevani.

Ennen kuin kerron enempää, minun oli pakko selvittää itselleni, mitä teen, kun havittelen.
Ja vastauksenhan saa nykyään selville  tuotapikaa googlettamalla.
Sen mukaan minä havitellessani haluan, omin,tahdon,tavoittelen,ahnehdin,himoitsen ja kaipaan.
Aika lailla totta, paitsi omimaan en nyt pysty.

Minuun nim.iskee aika-ajoin omistamisen himo.
Ja pääsääntöisesti se kohdistuu toisen omaisuuteen.
Ja aina sattuu omistajana olemaan sama taho ja sellainen, jonka omaisuutta ei noin vain voi omia.

Paljastan lukijalle, että kyseessä on sama  juttu kuin taannoin talvells, vai oliko jo kevään puolta?
Silloinkin havittelin ja kirjoitinkin siitä.
Ja taaskin havittelen OMAKSENI KIRJAA, joka on yhteistä hyvää eli minulle vain lainattu, eikä lahjoitettu!

Nyt on kyseessä teos, jonka omaksi ja tyttären riemuksi lainasin kaupunkimme pääkirjastosta.
Se on "Sana-Maija" (omien sanojensa mukaan) Heli Laaksosen  pakinakirja Lähtisiks föli?
Ja koska suhteellisen sujuvasti ymmärrän tekstiä asuttuani muutaman vuoden tekijän lapsuudenmaisemissa läntisessä Suomessa, niin
sehän uppoaa minuun kuin kuuma veitsi voihin.
Se naurattaa ja itkettää, se tempaa mukaansa ja ihmetyttää, miten tuikitavallisista asioista voi kirjoittaa niin hauskasti.
No, Heli Laaksonen osaa.
Ellette usko, niin lukekaa! (Edellyttäen, ettette ole kotoisin joltain muulta laidalta Suomea, ettekä onnistuneet edes käypäläisinä asumaan
Vakka-Suomes.)

Kirja kuitenkin on palautettava oikealle omistajalleen, joten sen alennusmyyntiin tuloa, kirpparille tai antikvariaattiin jahkautumista,
lahjaksi saamista tai nuukudestaan luistamistaan jää odottamaan

Normipirkko