"Tiedän paikan armahan..."

Rakastan tätä kotia!

Laskin juuri,että minulla on lapsuudenkotini jälkeen menossa seitsemäs koti ja paikkakunta,jossa olen kirjoilla,kun tilapäisiä asumisia eri paikoissa ei lasketa.
Sovittiinpa kerran väestörekisterivirkailijan kanssa kohdallani merkinnästä: "Ei vakinaista asuinpaikkaa" ,tai jotain sinne päin,kun olin hyyryläisenä aviomieheni luona odottaessamme yhteisen osoitteen löytymistä.
Niin että kaikenlaista on nähty ja koettu,muttei onneksi vielä asunnottomuutta.

Tiedän,että on olemassa ihmisiä( tai oli ainakin joitakin aikoja sitten),jotka syntyvät ja kuolevat samoilla sijoilla,eivät naapuripitäjää pidemmällä
matkustele,ja ovat elämäänsä tyytyväisiä,mutta omalle kohdalle sellaisen kuvitteleminenkin puistattaa.
Kyllä eri ilmansuunnissa asuminen erilaisia murteita puhuvien ihmisten keskellä on ollut avartavaa.
Tämän liikkuvuuteni(joka ei aina suinkaan ole johtunut vain omista intresseistä) ansiosta huomaan ymmärtäväni jopa Heli Laaksosen länsimurteella
kirjoitettuja runoja!

Pieni testi tähän lomaan siitä,miten hyvin se Sinulta sujuu:
 

                                                    ITÄSE IHMISE

                                          Kui hee ollenka mailmas pärjäävä?
                                          Hee jättävä syräme avame kynnysmato al,
                                          nii et tiäl saak näkky.
                                          Ei hee murhetu,
                                          ei hee hualetu,
                                          ei hee pelkkä,
                                          sanova vaa:

                                          Ee ku hyvvee matkoo vuan.
                                          Oot kuun valon kanssa kulun piällä. *)

                                          Mikä heit vaiva?
                                          Ei mee krymppy ottas syntyne oikke käsitet,
                                          et jolla o ain valop pääl.

                                          *) Rytköse Olavi näi sanos
 
                  
                                         ( Heli Laaksonen)
       

            
En nyt kaiva esille murrenäytteitä enempää,mutta myös  savokarjalan-,satakunnan-,"lapinmurtheen" ,,ja pääkaupunkiseudun "baabelinkielen" ymmärtäminen
ei tuota vaikeusia,kun sitä harjaantui eri määrän vuosia eri paikoissa kuuntelemaan.
Voi olla,että kun tyrväänmurteen salat ovat auenneet,on taas vaihdettava maisemaa!:)

Kaikissa paikoissa asumisissa on ollut puolensa,mutta parasta se,että siellä on aina ollut KOTI!
Kuten nyt täällä tämä.
Minulla on reissugeenit ja aika ajoin löydän itseni edelleenkin eri puolilta Suomenniemeä tai peräti sen ulkopuolelta,mutta tosiasia on aina,että:

"ON NIIN IHMEEN HYVÄ KOTIIN TULLA TAAS!"

Kotoisen lämpimin(suorastaan helteisin) terveisin

Normipirkko

Ps.Kuva ei kuvaa mitenkään minun kotiani,sillä reissugeenien vuoksi en juurikaan harrasta nykyään huonekasveja ja käsityötaitoinen en ole
ollutkaan. Siskontyttö lähetti tuon Carl Larssonin kortin ja eikö siitäkin välity  kodin tunnelma?