Kiiruhda hitaasti

Kuka näin sanoi ja kenelle? En muista,ja tiedänkö edes,mutta sopii motokseni.
Olen nim.pökerryksissä kaikesta tapahtuneesta ja yli äyräiden pursuavista päivistä.
Ihan mukavaa on ollut,suorastaan nautinnollista,mutta ihminen tarvitsee LUPPOAIKAA!

Siteeraan tässä Eeva Kilpeä,joka eräässä lehtihaastattelussa sanoi:

"Iltapäivän mieluisin askare on loikoilu. No,silloin tällöin kevyt torkahdus.
Loikoillessa syntyy paljon ajatuksia ja yhteenvetoja elämästä.
Nykyään laiminlyödään ajattelemista.
Aina tehdään jotain tai lähdetään liikkeelle.
Minulle loikoilu sopii."

Tunnistan hänessä hengenheimolaisen.Ainakin tässä kohtaa.

"Dolce far niente",suloinen joutilaisuus,kuten italialaiset sanovat.
Joutilaisuus ei välttämättä ole laiskuutta tai johdu siitä.Uskon sen johtuvan pikemminkin siitä,että ihminen ei ole kone.
Paitsi että jatkuva suorittaminen uuvuttaa,se myös riistää tilan joltain tosi tärkeältä.
Nim.itsensä kuulemiselta ja kuuntelemiselta.
Siihen tarvitaan myös hiljaisuutta,joka ei taida olla yhtään muodissa.
Katsokaa vaikka kadulla vastaan tulevia tai junassa istuvia kanssaihmisiä: jos he eivät puhu kännykkään,niin heillä on korvalappustereot.
No,ehkä enemmistö nykyää junassa istuessaan pitää edessään läppäriä.
Yhtä kaikki.
Suurimmalta osalta jää näkemättä ohi kiitävä  luonto ja sen kauneus(junahan se kiitää,mutta ymmärtänette,mitä tarkoitan) ja kokematta oman vapaan tajunnanvirran seuraaminen. Kannatan laitteettomia päiviä. Jään katsomaan,milloin onnistun pitämään ensimmäisen?(Junassa kyllä pystyn siihen.)

Jatkuvan kiirehtimisen kanssa pääsee kyllä elämänsä loppuun (ja ehkä nopeammin kuin oli tarkoituskaan),mutta
saattaa viime metreillä havahtua ihmettelemään,missä se  elämä oikein olikaan ja nytkö se on ohitse?
Vaikuttaako saarnaamiselta? Se ei ollut tarkoitus,vaikka omaan kyllä lahjakkuutta siihenkin suuntaan.
Ehkä puolustelen itselleni aikomustani viettää jälleen luppopäivä,vaikkei edellistä ole varmaan viikkoakaan.(Tai sitten on. En pidä niin tarkkaa
lukua päivistä.Jatkuvasti on kuitenkin perjantai.Taaskin jo huomenna.)

Summa summarum: " Joskus pysähtyminen on ainoa keino päästä eteenpäin."

Aion pysähtyä nyt ja joskus myöhemmin palata kertomaan niistä pursuavista päivistä,joissa riittää sulattelemista pidemmäksikin aikaa.
Luppopäiviä täysinäisten lomaan toivottelee

Normipirkko