Elämä on

Elämä  on ihmeellistä

Minulta on aikaa hävinnyt kellarikomeron lukon avain. Ja koska en toista kertaa jaksanut irroittaa ovea saranapuolelta saadakseni sen auki(saranat on nim.
kiinnitettävä uudelleen,jotta oven taas saisi kiinni!),niin aloin mainita asiasta miespuolisille henkilöille,joilla tiesin olevan asiaan tarvittavaa tietotaitoa ynnä
välineitä ongelman ratkaisemiseksi. Eräs heistä on aiemmin mainitsemani pohjoisesta saapunut nuorimies. Avuliaana henkilönä hän toi tullessaan rautasahan ja seuraavana aamuna kahvikuppini viereen aamiaispöytään ilmaantui sievästi auki sahattu lukko.
Olin kiitollinen.

Päivä kului ja tuli asiaa pyykkitupaan,joka sijaitsee kyseisen komeron läheisyydessä ja niinpä päätin kurkata pitkään lukittuna olleeseen valtakuntani
osaan. Ensimmäinen silmäys oikeaan osoitteeseen(niissä on numerot! Tämä on 19.)oli seisauttaa vereni. Ovi oli edelleen lukittu!!
Hitaasti käänsin päätäni ja aloin katsella ympärilleni.Pienen matkan päässä( numero 8) oli komero,joka oli lukoton.Vedin johtopäätöksen ja riensin
ovitaulusta katsomaan omistajan nimeä mielessäni joku itselleni tuntematon talon asukas,joka ei uskoisi selitystäni ilman virallista kolmannen
asteen kuulustelua. Ja "lukkoseppähän"oli jo poistunut maisemista!

Helpotuksen huokaus.Nimen perusteella tiesin osoitteessa asuvan iäkkään naisen,jota kerran olin auttanut,kun häneltä roskienvientireissulla oli  jäänyt avain sisälle asuntoon.Painelin soittamaan ovikelloa,jonka ääni olisi voinut herättää koko kerroksen väen.
Ei tapahtunut mitään,ja olin jo lähtemäisilläni,kun pieni,hauras ihminen avasi oven kysyvän näköisenä.
Esittelin itseni ja muistutin edellisestä tapaamisesta( hän oli silloin kutsunut minut myös luokseen kahville ),mutta sitä hän ei hetikään muistanut.
No,kerroin sattuneesta "työtapaturmasta" ja lupasin ensitilassa hankkia uuden lukon.
Siihen hän:" Ei ole mitään kiirettä.En ole pitkään aikaan pitänyt lukkoa lukittuna,kun en tahdo saada avainta siihen sisään."

( Kysymys: miten avoinna oleva lukko avataan rautasahalla ilman asian havaitsemista?
Olikohan yövieraalle tarjottu liian pieni määrä aamukahvia?)

Niin tai näin,muttaa tapaus poiki pitkän keskustelun 93-vuotiaan naapurin kanssa,joka pääsi purkamaan mieltään terveydentilastaan ja osoittautui
ihmiseksi,joka enimmäkeen viettää aikansa kauniissa kodissaan päivät pitkät ypöyksin.
Summa summarum: uskoni siihen,ettei uskovan ihmisen elämässä ole sattumia ja vahinkoja,vahvistui jälleen.

Ps.Aion käydä tervehtimässä jatkossakin naapuriani,joka ei piittaa lukituista kellarikomeroista.
       Omani  saanen auki,kun minulla nyt on rautasaha!