Mahtipohtisen otsikon lainasin Maamme-kirjasta,ainakin osittain.
Makasin nim. vielä hetki sitten silmät kiinni selälläni vuoteessa ja annoin ajatukseni vapaasti vaeltaa pitkin ja poikin synnyinmaatani erilaisten
muistojen kera,kunnes keksin saattaa ne kirjalliseen muotoon.
Matka alkoi Hailuodosta,jonka maantietoa tunteva kansalainen oitis osaa sijoittaa Perämerelle,ei kovin kauas Oulusta.
Siellä onnistuin käymään kaksi kertaa 90-luvun alussa,koska nuorin sisareni oli muuttanut perheineen saarelle asumaan.
Ensimmäinen käynti sijoittui pimeään syksyyn ja syysmyrskyn nostattamien laineiden aikaansaamaan autonpesuun lautalla,jolle juuri
ja juuri ehdimme ajoissa.Se oli viimeinen sinä päivänä kulkeva vuoro,enkä tiedä,mitä olisin tehnyt,jos olisimme myöhästyneet.
Tiedän syyllistyneeni ylinopeuteen paahtaessani Satakunnasta kohti Oulunsaloa,josta lautta läksi.
Toinen reissu sijoittui juhannukseen,josta muistan lähinnä sääsket,joita tapoimme urakalla saadaksemme jonkin verran nukutuksi lähes yöttömässä
yössä. Saari oli mielenkiintoinen tuttavuus,mutten pannut pahaksi sisaren perheen muuttoa mantereelle ja etelään.
Hailuodosta ei ole vaikea nostaa katsettaan Tornioon,johon lähiseutuineen olen päässyt tutustumaan tyttäreni bongattua sieltä kotoisin
olevan pojan.Siellä on tullut käytyä sekä kaamoksen,että valoisten öiden aikaan ,ja olen kyllä pitänyt näkemästäni ja kokemastani.
Sokerina pohjalla on muistot hervottomasta nauramisesta tyttären anopin kanssa.Syystä,että se vaan oli niin terapeuttista istua Lidlin parkkipaikalla ja
nauraa sydämensä pohjasta seinällä olevaa kaupan mainosta.En kuollakseni muista,mikä siinä oli niin hauskaa.
Torniosta on helppo jatkaa ylemmäs Lappiin Pyhätunturin maisemiin Pelkosenniemelle,jossa vietin nuoruudessani hyvin muistiin jääneen vuoden työelämässä ja josta käsin
sain nykyisen Lapin tuntemukseni.Ne muistot ansaitsisivat tulla pakinoiduksi erikseen.
Katse putosi Joensuuhun ja samalla nuorruin muutamalla vuodella.
Ensimmäinen käynti " Joen kaupunkiin" liittyy auton huoltoon,kun lähin Fiatin merkkihuolto kai sitten sijaitsi Kesälahdelta katsottuna siellä?
Nyt mietin,eikö se olisi hoitunut Savonlinnassakin,jonne sentään oli 20 km lyhyempi matka?
Ehkä valitsin Joensuun siksi,että tie sinne oli huomattavasti suorempi,vaikkakin sen 20 km pidempi?Yhteen suuntaan kuitenkin 90.
Savonlinnasta tuli mieleeni,että siellä kolaroin em.kärryni.
Olin syytön,mutta tyhmempi osapuoli,joten suostuin maksumieheksi.Vuokra-autolla kärryäni rusikoineet nuoret miehet pääsivät kuin koira
veräjästä.Sen selvitti minulle heti kotiin päästyäni kesälahtelainen eläkkeellä oleva poliisi.
Oi,niitä aikoja Puruveden ja Pyhäjärven puhtaiden vesien rantamilla.Kaikki niistä ajoista jotakin minulta kuulleet tietävät,että sellaista aikaa ei enää
ole,eikä tule! Kesälahtikin on liitetty Kiteeseen.Pakinointi pitäisi kyllä aloittaa sieltä.
Kylläpä kävi työstä siirtyä Perämeren partaalta Pohjois-Karjalaan,kun juutun muistoihin,joita en kuitenkaan jaksa naputella.
Ehkä jatkan matkaa joskus myöhemmin ruuhka-Suomen,Vakka-Suomen ,Satakunnan ja Keski-Suomen kautta tänne "Kardemummaan",jossa
on aikaa löhöillä silmät ummessa ja antaa muistojen viedä,minne mielivät.
Ei maksa mitään ja on mukavaa.
Riippuen tietenkin muistoista. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti