"..taas raikas talvisää." Tai ainakin kotikulmani läntisessä Suomessa.
Jouluaattoaamuna en ollut uskoa silmiäni ikkunasta katsoessani.
Koko tienoo oli yht'äkkiä kokenut muodonmuutoksen mustasta,pimeästä ,märästä ja masentavasta näkymästä valkeaksi,pehmeäksi,puhtaaksi ja
mieltä ilahduttavaksi maisemaksi! Tähän minun uskoni ei ollut riittänyt: valkeaan jouluun!
Me todella voimme saada enemmän kuin anomme ja ymmärrämme,kuten luvattu on.
Kadut olivat lunta tulvillaan ja vastapäisen talon edessä olevaa katuosuutta kolasi kaksi miestä hiki hatussa.Auraustraktoreiden kaivaminen ilmeisesti
naftaliinista vei vielä paljon aikaa tai sitten meidän kulmamme ei kuulunut kiireellisempiin .
Kiitollisina huokasimme,että kylpyläreissumme edellisenä iltana oli ajoittunut aikaan ennen lumen tuloa.
Mutta kaunista oli ja lisää valkeaa leijaili taivaalta kinostuen ikkunan taakse.
Nyt ei enää tuntunut niin hullulta kuunnella joululauluja valkeasta joulusta tai hankeen hukkuvasta lapsesta.
Joululauluista puheenollen: niitä kuuntelimme jouluna enää harvinaisen vähän,koska niiden soittaminen oli jo aloitettu radiossa 1.adventtina.
Nyt tapanina pystyn varovaisesti olemaan kuulolla niiden tarjontaan nähden,koska liika yksinkertaisesti on liikaa!
Ihanatkin asiat näemmä pystytään pilaamaan.
Jotta niin ei olisi käynyt koko joulun suhteen kävin sen valmistamiseen ja viettoon tosi matalalla profiililla.
Ei stressiä,ei paineita,ei pakkopullaa,mottona : joulu tulee,joulu menee,sanoma pysyy!
Päätös joulukorttirumbasta luopuminesta Venäjän lapsivankien hyväksi toi muassaan suuren helpotuksen tunteen.
Korttien sijaan kirjoittelin rauhalliseen tahtiin muutaman joulukirjeen niille,joille muutenkin olisin jostain syystä juuri kirjoittanut
ja voin hyvin.Ajattelin,ettei kenenkään elämä ole minun joulukorttini varassa ja lohduttauduin sillä,että muistan ystäviäni vuoden aikana
muutoinkin myös kirjallisesti.
"Suun ruoka,juoma,meno muu.." ei herätä vastakaikua perheessä,jossa kukaan ei erityisesti piittaa perinteisistä jouluruuista,mutta voi suoda itselleen
luvan nauttia joulun kunniaksi jostain herkusta,jota ei muulloin itselleen soisi.
Pari kuukautta myöhemmin:
Tämä postaus unohtui uinumaan hämärän alkutalven ajaksi talviunta ja heräsi nyt helmikuun lopulla toteamaan,että talvikin oli ja meni!
Meillä ainakin näyttää jo huhtikuulta ja pian käyn tutkimassa,näkyykö sinivuokkoja!
Kevään tuloa vastaan minulla ei ole mitään,mutta pitäisiköhän hiihtoloman nimi muuttaa joksikin muuksi?
Hyvää alkavaa maaliskuuta kaikille
toivottaa Normipistepirkko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti