Päätin nyt muistaessani kirjoittaa postauksen,jota pitkään olen aikonut,mutta joka on vain aikomukseksi jäänyt.
Sanon "muistaessani"siksi,että viime päivinä olen kärsinyt saamattomuuden lisäksi muistamattomuudesta.
Tänään esim.läksin upeasta säästä innostuneena lenkille ilman avaimia..
No,sisään olen päässyt,vaikka vara-avaimeni 600 km:n päässä onkin! Onneksi yleisavaimen haltija talossamme ei ollut tänään ulkosalla
palatessani ,vaan päästi minut kotiini!
Jutun otsikko ei liity äskeiseen mitenkään,vaan siihen,että jos jotain olen entiseltä asuinpaikkakunnaltani kaivannut,niin metsää!
Siellä kun ei tarvinnut kuin mökistä ulos mennä ja pihan tai pienen pellon yli tallustella,niin oli jo metsässä.
Nyt asun taajamassa,jota kylläkin ympäröivät metsät,mutta kilometrien päässä.
Joku pieni kuusikko tai metsäinen lenkkipolku toki löytyy kivenheiton päästäkin,mutta niitä ei voi verrata saloihin,joissa todistetusti
elelivät myös sudet,karhut,ilvekset ja hirvet ja ilmestyivätpä aina jollekulle näkyviinkin.
(Itse näin onneksi vain hirven ja ilveksen.Viimeksimainittua katselin lähietäisyydeltä keittiön ikkunasta,kun se valoisana suviyönä kiersi
taloamme. Karhun ja suden jälkiä naapuri kyllä esitteli aivan lähimaastossa.)
Ja tietenkin kaikki metsänantimet olivat kuin tarjottimella..
No,en nyt ensisijaisesti kaipaa em.naapureita ja marjojakin kyllä aina saa ,vaan lähinnä metsää itseään ja siellä kulkemista.
Se on nim.todistetusti terapeuttista eli terveyttä hoitavaa ajankulua.
Seuraavan tekstin on julkaissut Metsäntutkimuslaitos jossain aikakauslehdessä,josta sen olen talteen leikannut:
" 10 minuuttia metsässä: verenpaineesi laskee.
20 minuutta metsässä: tunnet,miten mielialasi kohenee.
1 tunti metsässä: tarkkaavaisuutesi paranee.
2 tuntia metsässä: elimistösi puolustuskyky paranee.
60 prosenttia elinympäristöstäsi pitäisi olla luontoa,jotta voisit hyvin.
300 metriä on pisin kävelymatka,joka hyvässä asuinympäristössä on lähimpään metsään tai puistoon."
Tuota naputtaessani tajusin,että jospa muistamattomuuteni johtuukin metsän puutteesta!
Tosin lähimpään puistikkoon eli puustoiseen mäkeen ei ole kuin parisataa metriä,mutta eihän se nyt aivan sama ole tietenkään.
No,sen lävitse voi kyllä kulkea vaikkapa joka kauppareissulla halutessaan.Yritän muistaa.
Summa summarum: uskon metsäsuomalaisuuteeni eli siihen,että kyllä kaipaus metsään on minussa sisäänrakennettu ja varmaankin
ihan geeneissä. Ei kai se muuten näin vaivaisi.
Vai mitä Sinä asiasta ajattelet
kysyy
Normipirkko
Ps.Älä laiminlyö metsäretkiä! Ja ellet metsään pääse,niin kuljeskele rannoilla.Niitä nyt käytän korvikkeena ja olen kiitollinen vesistörikkaasta asuinympäristöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti